Omannäköistä elämää

Kutsun itseäni katutaiteilijaksi, mutta todellisuudessa olen kipuillut pelon kanssa Varjakasta muutosta lähtien. Minua on jännittänyt aivan liikaa, että olisin uskaltanut mennä kadulle ja kiinnittää neulegraffitin lyhtypylvääseen. Olen pelännyt, että joku suuttuu minulle enkä osaa puolustaa itseäni.
Se on pitänyt minut kaukana katutaiteesta, kunnes tänä kesänä rohkaistuin.

Sastamalakoti, Vammala.

Rohkaistuminen alkoi siitä, kun kuulin kotikaupunkini strategian vuosille 2022-2025: Omannäköisen elämän Sastamala. Se inspiroi minua valtavasti! Mitä muutakaan olen tehnyt, kuin elänyt hyvin omanlaista elämääni.
Koin, että kaupunki kannusti minua palaamaan katutaiteen pariin ja näyttämään intohimoni muillekin. Tästä sloganista sain myös pätevän perustelun taiteelle, mikäli joku siitä harmistuisi.

Minun täytyi madaltaa vaatimustasoani neulegraffitien suhteen. Mikään neljästä työstä jotka toin esille, ei ollut minun mielestäni täydellinen tai tarpeeksi erilainen. Tärkeintä olikin luoda jotain ja tehdä tutkimusta minkä tyylinen virkkaus näyttää vaikuttavalta ja mitä voisi parantaa. Tässä muutamia ajatuksia:

  1. Liikennemerkkien tolpat ovat aika ohuita. Se tulee ottaa huomioon, kun teokseen lisää esim. kukkasia tai kuvioita: ne näkyvät vain yhteen suuntaan eivätkä välttämättä kokonaisina. Suosi pieniä kuvioita, jotka eivät “leviä” tolpan ympärille.
  2. Yksinkertainen on kaunista. Raidat ovat hyviä ja mieluusti paksuina.
  3. Mitä pidempi neule on tolpan ympärillä, sitä näkyvämpi ja vaikuttavampi se on. Muista silti, että pienetkin ovat tyhjää parempia!
  4. Pyri tiiviiseen neuleeseen, joka peittää tolpan metallipinnan (tämä on oma mieltymys). Huomioi tämä etenkin isoäidinneliöissä. Reikiä voi käyttää tehokeinona.
  5. Jos ompelet teoksen kiinni, lanka täytyy leikata auki. Jos virkkaat teoksen kiinni, voit vetää vain yhdestä narusta ja sauma purkaantuu.

Ensimmäisen neulegraffitin kiinnittäminen oli minulle tulikoe. Vein sen aivan kaupungin keskustaan, katseiden ytimeen. Siinä kävi niin kuin aiemmin on käynyt; ihmiset kulkevat ohitse eivätkä kommentoi. Pari ihmistä saattaa kehua teosta lyhyesti tai hymyilevät kohteliaasti. Tällä kertaa torin kulmalla kolme mummoa jäi jutulle kanssani ja he olivat kovin mielissään puuhistani.
Kävi ilmi, että mitään syytä pelkoon ei ollutkaan! Järkeilin myös, että kasvokkain on vaikeampi sanoa ilkeyksiä ihmisille, toisin kuin internetin kautta.

Vammalan torin bussipysäkki.

Neulegraffitia kiinnittäessä huomasin kuinka rauha ja tyytyväisyys laskeutui ylleni. Nautin neuleen kiinnittämisestä ja sujahdin omaan, pieneen maailmaani. Tunsin, että olen tärkeän asian äärellä. Jännitys suli pois.
Bussipysäkin teos sai paljon positiivista huomiota paikkakunnan Facebook-ryhmässä ja siellä myös ideoitiin, minne neuleita voisi tuoda. Yksi toive oli vanhainkodin lähelle, jotta ulkoilun aikana olisi jotain ihmeteltävää. Toteutin toiveen mielelläni, sillä mummoni oli asunut samassa vanhainkodissa!

Kaalisaari, Vammala.

Olen myös huomannut, että Vammalan keskustasta uupuu katutaide. Kaupungissa on veistoksia, väriä ja arkkitehtuurin kautta lisättyä viihtyvyyttä, mutta esimerkiksi sähkökaappeihin tai alikulkutunneleihin ei ole tilattu taideteoksia, joita näkee yleensä kaupungeissa.
Tähän tuli muutos kesän aikana, kun Ernesto Salabanzi teki maalauksia kaappeihin. Hyvä alku!

Teoksen tarina: Valoitu

Pinnallisesti se on kivetys ja asfaltti. Minusta tuntuu, että ne tukahduttavat maan alleen kaupungeissa. Siellä maa makaa, piilossa, pinnan alla mutta puskien versoa läpi jokaisesta pienestä kolosta mistä mahdollista. Elinvoima on vimmakas, se ihmetyttää kaupungin pintojen keskellä, kun samalla kuulen maaperän henkeä haukkovan pihinän.

Sitten mennään syvemmälle teokseen. Ihmiset rakentavat suojaavia muureja ja kerroksia todellisen itsensä eteen. Sieltä pääsee läpi enemmän tai vähemmän kunkin omaa aitoutta, ken sitä uskaltaa vilauttaa. Aitous on herkkyyttä, toiveikkuutta, pelkoa, virheineen kaikkineen sekä niiden esille tuomista.

Kuori kuuluu murtaa tai antaa sen tukahduttaa. Molemmat tuntuvat vaikealta tehdä, vaan mitä luulet, kumpi olisi sinulle armollisempaa? Kumpi avaa elämääsi uusia ovia ja yhteyttä muihin?

Sen minkä on ihminen rakentanut voi ihminen myös purkaa.

Teoksen nimi Valoitu on yhdistelmä sanoista Valo ja Itu. Idut itävät meissä ja valo kutsuu niitä nousemaan sekä kasvamaan. Omalla kohdallani itää rohkeus tehdä itsensä näkyväksi, eikä vain piiloutua kotiin, olla hiljaa ja arastella ihmisten kohtaamista. Katutaide on siinä hyvä harjoitus, koska teosta pystyttäessä todellakin herättää huomiota. Tähän asti se on ollut aina iloista, kiitos siitä kaikille!

Tapahtuman teemana oli Urbaani Unelma. Se oli vaikea aihe, sillä eihän minulla ole minkäänlaista urbaania unelmaa! Haluan asua maalla ja luonnon keskellä. Katutaide ja kerrostalojen ikkunat ovat kaksi asiaa, joista nautin kaupungeissa. Näköjään myös rikkaruohot katukivetyksen välistä.

Valoitu-neulegraffiti esillä Turussa 13.-28.5.2023 Aurajokirannassa, Knit ´n´ Tag tapahtumassa. Valoitu on esillä Itäisellä Rantakadulla, seitsemäs puu Tuomiokirkkosillalta.

Teoksen nimi: Valoitu
Tekniikka: Virkkaus
Vuosi: 2023
Korkeus: n. 150 cm
Leveys: n. 75 cm

Vierailu Kölnissä, Woolinale-tapahtumassa

Maalis-huhtikuun vaihteessa vierailin Saksan ensimmäisessä kansainvälisessä neulegraffiti tapahtumassa, Woolinalessa. Woolinale järjestettiin osana h+h Cologne messuja, jossa valmistajat möivät tuotteitaan jälleenmyyjille.

Minut kutsuttiin Instagramin kautta ottamaan osaa tapahtumaan omalla neulegraffitilla. Aloitin taideteoksen kokoamisen syyskuussa 2022 ja valmista tuli seuraavan vuoden helmikuussa. Olen osallistunut aiemmin Italian neulegraffiti tapahtumiin postittamalla työni, mutta en ole vieraillut paikanpäällä.

Hain aloittelevan taiteilijan liikkuvuusapurahaa EU:n Culture Moves Europe-hankkeelta, jotta voisin osallistua tapahtumaan, luoda verkostoja toisiin taiteilijoihin sekä löytää uusia tapahtumia joihin osallistua. Hakemus oli pitkä ja piti tehdä englanniksi. Työni palkittiin, sillä minulle myönnettiin 7 päivän liikkuvuusapuraha! Tämä on ensimmäisiä isoja ja merkittäviä apurahoja joita olen saanut.

Tapahtuma

Tapahtumapaikkana oli Kölnin valtava messukeskus. Kun pääsin sisään, ymmärsin nopeasti, että nämä eivät ole tavalliset käsityömessut, vaan B2B (business to business), jossa en edes voi ostaa tuotteita! Minulle tuli heti säästöä satoja euroja (LOL). Kojuilla esiteltiin tulevan talven tuotteita. Kauppoja neuvoteltiin ahkerasti, kankaita hypisteltiin ja laskimet napisivat.

Taideteokset

Kun ostokset jäivät tekemättä, parasta tapahtumassa oli tietenkin Woolinale taidenäyttelyn ihastelu. Esillä oli yli 60 taideteosta ympäri maailmaa. Ei ollut kahta samanlaista! Tyylit ja tekniikat olivat hyvin monipuolisia ja materiaalitkin vaihtelivat.

Esillä oli paljon pinnaltaan tasaisia töitä, suorastaan maalauksia, jotka oli kiinnitetty rakennusaitaan.

Kern, USA
Las Enganchadas
Cambridge Yarn Collective, “ColourScape”

Osa teoksista oli tekstiiliveistoksia, hyvin aitoja ja tarkkaan tehtyjä muotoja! GLADRappersin lintukokoelma oli yksi lempiteoksistani.

Ina Werner,
The GLADRappers

Mukana oli myös osallistavia ja interaktiivisia taideteoksia. Walk with purpose -taideteoksessa olevaan muovipulloon vierailijat kirjoittivat positiivisia lauseita. Cosmic Seed -teokseen sai koskea. Heiluessaan teos kilisti siitä roikkuvia kelloja ja työn saattoi avata ja sulkea. Tällaisesta osallistavuudesta ja yhdistelystä pidän erityisesti!

Little Nugget Workshop, USA, “Walk with purpose”
Tanja Mastroiacovo, “Cosmic Seed”

Suurin osa taiteesta oli sisätilassa ja osa ulkona etelä sisäänkäynnin luona. Minun teokseni oli ulkona, koska koen että neulegraffitin tarkoitus on olla katutaidetta. Ajattelin, että kaikki muutkin ovat samaa mieltä ja kiirehdin varaamaan ulkoa tolpan taideteokselleni, mutta toisin kävi!

Yarn Vandalette

Näyttelyn yhteydessä oli myös kilpailu parhaasta taideteoksesta, jonka kolmehenkinen jury valitsi. Palkintoja jaettiin viidelle taideteokselle. Ensimmäisen sijan voitti Elena Biancardi Sveitsistä, teoksellaan “Homelesness” eli Kodittomuus.

Elena Biancardi, Sveitsi, “Homelessness – housing first”

Matkustus

Halusin matkustaa maa- ja meriteitse ympäristösyistä. Apuraha teki siitä mahdollista, koska aikaa matkustukseen kului likimain viisi päivää. Matkustin Sastamalasta bussilla Turkuun, josta otin laivan Tukholmaan. Tukholmasta pääsin kolmen junan taktiikalla Kölniin asti. Junamatka kesti yhteensä noin 17 – 20 tuntia ja vaihdoin junaa Kööpenhaminassa sekä Hampurissa.

Junassa matkustaminen sujui mukavammin kuin oletin ja ehdoton plussa olivat vaihtuvat maisemat, joita ei lentokoneesta näe. Hintaa itse juna- ja laivamatkoille tuli saman verran kuin lippu lentokoneeseen. Rahaa kului myös ruokiin sekä yhteen hotelliyöhön paluumatkalla, jolloin hinta on hieman korkeampi kuin nopeasti koneella matkustaen.

Save the Bee, teoksen tarina

Save the Bee on paikkasidonnainen taideteos, joka on valokuvattu Varjakansaarella Oulussa. Saari on hylätty sahakeskus ja telakka. Sen parhaat vuodet olivat 1900-luvun alussa.

Teos täyttää vanhan päärakennuksen tyhjät huoneet. Se tuo hetkeksi elämää ja elinvoimaa kummitus saarelle  – kunnes sekin lentää tai kuolee pois. 

Save the Bee ei ole positiivinen teos, vaan muistuttaa mehiläisten mahdollisesta sukupuutosta.

Voi olla, että mehiläiset katoavat samoin kuin saarelta on kadonnut elämä…

Save the Bee is a site specific art piece photographed on Varjakka Island. Island is an abandoned industrial center which flourished in the beginning of 20th century.

Save the Bee fills the old main building´s empty rooms. It brings life and vitality to a ghost island for a short period – until it flies or dies away. This is not a positive artwork but reminds of possible extinction.

Might be that bees disappear as well as life has disappeared from Varjakka Island.